Tuon tietokoneellistumisen myötä hommasta häviää viimenenki inhimmillisyys. Kun poliisi kattoo kiekkoa, siitä näkee ensisilmäyksellä kokonaisuuden, eli vaikka olis jotain pieniä ylityksiä, pystyy näkemään, onko taukoja yritettykään pitää vai ei. Nyt kun digikortti lyödään koneeseen, sieltä tulee lista rikkeistä. Sit vaan syötetään rikkeiden määrä ja bruttotulot toiseen ohjelmaan, saadaan euromäärä paljonko lysti maksaa ja printtinapista paperi asiakkaalle. Seuraava askel lienee, että sakko laitetaan e-laskuna suoraan rikollisen kuljettajan verkkopankkiin..
Koska ohjelma ilmoittaa suoraan rikkeiden määrän, ei poliisin tarvitse käyttää omaa järkeään (?) ollenkaan.. Turha selittää että nehän on vaan muutaman minuutin ylityksiä, kun vastaus on: "Että näitä ku on näin paljon". 20 kpl muutaman minuutin ylityksiä näyttää asiaa ymmärtämättömän poliisiin tietokoneella huomattavasti pahemmalta, kuin kiekoissa 5kpl muutaman tunnin ylityksiä.
Tietysti on poliiseja, jotka tutkivat tietokoneohjelmankin luettelemat virheet ja niiden vakavuuden. Mutta toisaalta samat kaverit, jotka aikasemmin pyörittelivät ratsiassa ympäri mustaa kiekkoa tajuamatta siitä mitään, huokaisevat helpotuksesta, ettei heidän tarvitse enää ajatella itse 
Totta. Vaikka digi-ihmeen tuloste periaatteessa on ihan suht selkokielinen, joka pysähdys ja liikahdus on kellonaikana siinä, sitä pitää lukemalla lukea ja laskemalla laskea jotta saa jotain tolkkua. Paperikiekosta näkee kaiken olennaisen kahdella vilkaisulla, ensimmäisellä sen onko taukoja, onko päivä likikään järkevän mittainen ja onko nappulaa pyöritelty. Toisella voi vilkaista onko jatkuvasti menty hirrmukovaa, aikaa per kiekko ei tuollaisessa pikaisessa tarkastuksessa mene minuuttiakaan.
Noiden "automaattisakkojen" kohdalla on yksi ja vain yksi tie, sakosta valittaminen. Silloin joku joutuu oikeasti katsomaan ne rikkeet ja niiden vakavuuden läpi eikä vain laskemaan niiden lukumäärää. Samoin itselle jää mahdollisuus selvittää oikeudelle nämä puutteet ja niiden synty. Ahkeralla valittamisella lisääntyy oikeuslaitoksenkin tietämys näistä asioista sekä iisakin kirkon lailla rakennetun ja silti keskeneräisenä markkinoille lähetetyn digipiirturin puutteista. Se taas on eduksi myöhempien sakkotapausten tutkinnassa, kun siellä opitaan nopeammin näkemään asiat realistisesti. Ongelmana on se, että suomalainen autokuski on niin kiltti ja tyhmä ettei se tajua valittaa vaan kiroilee k-päiset poliisit, jotka eivät tajunneet näkemästään yhtään enempää kuin kuski itse.
Hyvä on, toistan itseäni, tiedän sen, mutta ei sitä voi korostaa liikaa. Jos haluaa pärjätä tässä maailmantilanteessa on vain syytä osata niin ajo- ja lepoaikamääräykset kuin muutkin käytännön valvonnassa suht helposti todettavat asiat (sidonnat, ADR) jotta voi asiallisten poliisien osuessa kohdalle keskustella asiasta, adrenaliinihuuruisten melkein-teollisuusvartijaksi-pudonneiden kovanaamojen tapauksessa valittaa sakosta joka on poliisin itsetunnon paikkaamiseksi myönnetty.
Ajo- ja lepoajat löytyvät netistä mm. punalippumiesten sivuilta, sidonnasta hyvän opuksen voi tilata SKAL-Shopista, ADR-oppaitakin on hyviä olemassa. Mun ratkaisu viimemainitussa on kysyä yhdeltä hemmolta joka on asiasta perillä, ellei käytettävissä oleva kirjallinen materiaali riitä.
Huomautettakoon, että Suomessa valitus on kutakuinkin yhtä kuin kiistäminen, eli myönnetyn sakon saa yhtälailla "ottaa takaisin" käsiteltäväksi, mutta Ruotsissa allekirjoittamatta jättäminen on erittäin erittäin tärkeää mikäli tapaus on epävarma. Allekirjoitettua sakkoa on siellä erittäin vaikea saada kaadettua.
Kuten
IP-H totesi, kyllä tämä systeemi jossain vaiheessa kaatuu, aivan varmasti. Siinä vaiheessa kun tilanne on todella se, että iso-Enskalta kyllä lähtee paperit Fr*jan romanialaisten kyydissä ulos mutta lähimarketissa ei ole piimää eikä tomaatteja, kun perälautatäysperästä puuttuu kuskit, on jopa vihreiden ajateltava asiaa uudelleen. Siihen menee vielä muutama vuosi, mutta 2014 ei lopulta ole kaukanakaan. (Toisessa yhteydessä, perhana kun se on lähellä...)
