Se ainakin, että saa olla omissa oloissaan. Vaikka ajellaan samoilta alueilta samoihin paikkoihin, eikä uusia paikkoja kovinkaan usein tule,niin silti joka päivä on erilainen. Näissä ajoissa samat naamat pyörii samoilla suunnilla niin on siinä jonkilaista porukkahenkeä,tietää että apuakin saa tarvittaessa,tosin ainahan vähän kusipäisiä löytyy muitakin kuin minä. Maisemat on hyvät, metsää on aina mukava katsella. Huonot paikat ja telkkuumiset ei hirveästi vit*ta, ajettava ne on kuitenkin ja rypemiset kuuluu taudin kuvaan. Kun on kiire,silti kukaan ei puhalla niskaan. Kyllähän se aina välillä sylettää kun iltavuoron ukko soittelee yöllä vaihdolle ja iltavuoroon lähtiessä pitää olla hyvissä ajoin valmiina, odottaen sitä puhelin soittoa mutta pitää työn välillä paskalle maistuakkin.
Mulle tää on vain työtä ja teen niin pitkään kuin kiinnostaa ja sitten kun ei kiinosta, tehdään muuta.
